1.7.-12
Jipii!!! Olen taas oppinut uutta! Osaan pörröttää turkkia ja hypellä sivuttain! olenkin treenannut sitä kovasti ja Marre on välillä näyttänyt mallia. Osaan myös kiivetä ja hypellä huonekalulta toiselle.
Mami ei tykkää kun hyökkäilen peiton alle kun se yrittää nukkua. Marrea ei haittaa vaikka herätänkin sen. Välillä jahtaamme toisiamme niin että olemme lopen väsyneitä. Painissa häviän aina. Marre on niin paljon vahvempi. Ja Marre PESEE minua jatkuvasti. Osaan ihan itse pestä naaman ja etutassut, mitä muuta sitä muka tarvitsee? Yritin ensin laittaa vastaan, mutta huomasin helpommaksi maata paikallani sillä se ei paljoa välitä vaikka yritän vinkua kun se jotain haluaa tehdä. Mutta hyvä isosisko se on.

Aamulla koti-ikävä oli nelkein unohtunut. Olen nyt oppinut ettei hiekkalaatikko ole nukkumapaikka, vaikka aina pisun jälkeen en malta olla jäämättä sinne leikkimään. Mami nyrpistelee nenäänsä ja yritti pyyhkiä turkkiani märällä pumpulilla.
Sairasta matoparkaa lääkittiin vielä kaksi kertaa.
Leikki on pennun työtä ja minähän teen työtä urakalla. Marre ei sitä enää kestänyt vaan tuli tutustumaan (sihahdellen).
Hän kertoi ikänsä halunneen leikkikaveria (Mami sanoo sitä ADHD-tapaukseksi) ja minähän tietysti sanoin, että leikitään!!! Alku oli varovaista, mutta pian oli käynnissä todella hurja hippa- ja piiloleikki. Olimme lopulta todella poikki.

20.6.-12
Heipä hei!
Istuskelen tässä tietsikan ääressä (Mamin olkapäällä) ja ajattelin kertoa kissanpennun elämästä.
Nimeni on Plaaplaa, eli Nekku (isosisko käänsi). Olen syntynyt 3.5.-12, siis vasta seitsenviikkoinen! Olen tyttö ja väriltäni hopeatabby.
Muutin tänään pentukodidta omaan kotiin. Automatka hirvitti (meitä pidettiin kalterilaatikossa!), mutta kaksi veljeäni muutti myös, joten saatoimme lohduttaa toisiamme.
En saanut lämpimää tervetulotoivotusta. Ovella oli suuri oranssi sähisevä kissa!!! Mami esitteli murisijan olevan 3,5 vuotias uusi isosiskoni Smarre, tai Marre, kuten sitä kutsutaan.
Ensin minut vietiin hiekkalaatikolle. Luulin että se on minun paikkani ja menin nurkkaan kerälle. Mami joutui ottamaan katon pois, että sai minut sieltä.
Sitten mentiin katsoon ruokapaikkaa. Ensin sain suuhun hassun makuista tahnaa, "matolääkettä" (joku madoista oli varmaan sairaana) Mami hirvitteli laihuuttani kun kylkiluut tuntuivat ja päästi minut ruokakupeille. Voi sitä ruuan määrää! Oli pussiruokaa ja pikkuraksuja, oli Marren raksut ja juomana vettä ja kissanmaitoa. Kyllä minä ahminkin. Kun kuppien laidat tuntuivat liian korkeilta, kiipesin kuppiin istumaan ja johan ylsi.
Olin matkasta ja täydestä mahasta väsynyt ja menin hiekkalaatikkoon nukkumaan. Sieltä Mami minut löysi ja otti syliin vaikka taisin haiskahtaa. Hän laittoi pieneen koriin pehmustetta ja lelulaatikosta löytämänsa takista irroitetun turkishupun (kertoi vastustavansa turkistarhausta, minä en ymmärrä sillä kaikillahan on turkki) ja laittoi minut sinne ja nukahdin samantien. Herätäkseni siihen kun Marre oli viiden sentin päässä ja sähisi. Ei minua pelottanut, sillä vaisto kertoi tämän kuuluvan tapoihin.
Niin kului ensinmäinen päivä. Löysin hauskan villatupsun ja vielä kivemman leikkihiiren joka raadellessa piipitti. Välillä söin ja kävin laatikolla (nyt tiedän ettei se ole nukkumista varten), sekä kiipesin Mamin syliin paijattavaksi.
Koti-ikävä alkaa hellittää, hellittäisipä myös Marren sihinä!