Aamulla koti-ikävä oli nelkein unohtunut. Olen nyt oppinut ettei hiekkalaatikko ole nukkumapaikka, vaikka aina pisun jälkeen en malta olla jäämättä sinne leikkimään. Mami nyrpistelee nenäänsä ja yritti pyyhkiä turkkiani märällä pumpulilla.
Sairasta matoparkaa lääkittiin vielä kaksi kertaa.
Leikki on pennun työtä ja minähän teen työtä urakalla. Marre ei sitä enää kestänyt vaan tuli tutustumaan (sihahdellen).
Hän kertoi ikänsä halunneen leikkikaveria (Mami sanoo sitä ADHD-tapaukseksi) ja minähän tietysti sanoin, että leikitään!!! Alku oli varovaista, mutta pian oli käynnissä todella hurja hippa- ja piiloleikki. Olimme lopulta todella poikki.